Kun tietää KUKA on, voi nähdä rajat itsen ja muiden välillä

Pärjäämisen pakossa rajat itsen ja muiden välillä muuttuvat usein epäselviksi.

Toisten tarpeisiin vastatessaan ihminen saattaa unohtaa omat tarpeensa.

Rajoja asettamalla ihminen pyrkii säätelemään läheisyyttään muihin ihmisiin. Ilman rajoja kokemus identiteetistä olisi häilyvä.

Identiteetti, kokemus siitä, kuka on suhteessa muihin, syntyy rajoista, siitä että tunnistaa oman erillisyytensä.

Rajat itsen ja muiden välille muodostuu esimerkiksi siitä, että tunnistaa ne asiat, jotka itseä erottaa muista. Omien tarpeiden ja mieltymysten sanoittaminen ei kuitenkaan ole välttämättä helppoa, sillä se voi rikkoa yhteenkuuluvuuden tunteen.

Erillisyyden korostamiseen voi liittyä hylätyksi tulemisen pelkoa. Mitä jos olemmekin liian erilaisia. Identiteettiä määrittää läheisyyden ja erillisyyden kokemusten jännitteinen suhde.

Jotta tietäisi kuka on, täytyy myös tietää, kuka ei ole. Kun tunnistaa omat erillisyyden aineksensa ja sanoittaa ne, mahdollistaa se paitsi etäisyyden oton, myös yhteenkuuluvuuden kokemuksen.

Rajat itsen ja muiden välillä on siis paljon muutakin kuin fyysinen raja erillisten ruumiiden välillä. Se on oman sisäisen maailmansa sanoittamista. Omien tarpeiden lisäksi omien mielipiteiden, käsitysten, arvojen, tunteiden, halujen, mieltymysten ja tavoitteiden tiedostaminen ja sanoittaminen auttavat piirtämään rajan itsen ja muiden välille. Nämä ovat minulle tärkeitä asioita, ja ne tekevät minusta minut.

Omien rajojen määrittely voi lisätä hallinnan tunnetta, oman arvontuntoa ja molemmin puolista kunnioitusta. Mutta se edellyttää myös toisten rajojen kunnioitusta. Sitä, että ei piirrä omia rajojaan muiden rajojen yli.

Esimerkiksi pelko ja viha ovat tunteita, jotka on helppoa projisoida toiseen. Kulttuurintutkija Sara Ahmed (2018) toteaa Tunteiden kulttuuripolitiikka -teoksessaan, että tunteet piirtävät rajat ruumiiden välille siten, että niistä muodostuu ”me” ja ”he”. Toisin kuin vaikkapa ilo ja rakkaus, pelko ja viha piirtävät rajat ruumiiden välille siten, että hyödyllisen erillisyyden kokemuksen sijaan ”meistä” ja ”heistä” tuleekin toisilleen vastakkaisia toimijoita. Silloin ruumiiden välillä kiertävä pelon tunne paikannetaan toiseen, joka tulkitaan pelon syyksi. Alun perin omaan tulkintaprosessiin perustuva pelon tunne muuttuu silloin toisen ominaisuudeksi. Toisesta tulee pelottava.

Kun alun perin omat tunteet muuttuvatkin tulkintaprosessin seurauksena toisen ominaisuuksiksi, rajan piirtäminen itsen ja muiden välille ei ole aivan onnistunut. Silloin rajat on piirretty toisen rajojen yli liittämällä toiseen sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät hänelle ”kuulu”. Ihmiselle tarpeellisen erillisyyden kokemuksen sijaan ruumiiden välille piirretyistä rajoista seuraakin vastakkainasetteluita, jotka eivät edistä molemmin puolista kunnioitusta.

Rajojen määrittäminen voi kieltämättä olla haastavaa. Jos ei kykene asettamaan omia rajojaan, ei ehkä tiedä kuka on. Jos taas ei tiedä kuka toinen on, saattaa liittää häneen sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät hänelle kuulu.

Rajojen piirtäminen itsen ja muiden välille edellyttää siis sitä, että ottaa selvää itsestä ja muista. Kun osaa tunnistaa omia tunteitaan, pystyy huomaamaan eron niiden ja toisen ominaisuuksien välillä. Ja jos ottaa selvää, kuka toinen on, voi rakentaa erillisyyden kokemuksensa pelon sijaan toisen tunteminen varaan.

- Katja